VIK2 -kurssin tuotos

Suu auki bussissa

Istun bussissa aamulla kello kahdeksan. Olen matkalla kouluun. Huomaan, että vieressäni istuva nainen nostaa laukun syliinsä, pukee sormikkaansa ja yrittää hinautua minua kohti vinkiksi siitä, että hän on nousemassa. Käännyn vilkaisemaan naista odottaen, että hän avaisi suunsa. Mitään ei kuitenkaan kuulu.

Ihmiset välttelevät kaikin keinoin tilannetta, jolloin heidän pitää ääneen kertoa olevansa jäämässä pois bussista. Vaikka nautin itsekin bussin hiljaisuudesta ja ärsyynnyn turhanpäiväisestä juttelusta tuntemattoman vierustoverin kanssa, en kuitenkaan haluaisi tämän menevän liian pitkälle. Olen huomannut erään rituaalin, jonka ihmiset toistavat busseissa yrittäessään viestiä siitä, että heidän on aika nousta. Kun stop-nappia on jo painettu, ei voi enää turvautua selkeään vinkkiin. Pukeutuminen, suureleisesti laukun nostaminen syliin ja kääntyminen vierustoveria kohti, ovat merkkejä siitä että sinun on aika väistää kanssamatkustajaasi. Vaikka olen itsekin ujo ja vähäsanainen vieraassa seurassa, niin mielestäni ala-asteelta päässeen pitäisi pystyä ilmoittamaan kahta sanaa vaativa asiansa tuntemattomillekin ihmisille.

Toki elekieltä osaa varmasti jokainen lukea, mutta olisi mukava tietää onko nouseminen tarpeellista ilman erillistä varmistusta ja arvailua. Sen lisäksi suomalaistenkin olisi hyvä ryhdistäytyä sen verran, että ottaisivat tavoitteekseen ilmoittaa asiansa ääneen. Huolestuttavaa, kuinka suuri kynnys oman suunsa aukaisemiseen on. Pieni kommunikointi tuntemattomien kanssa voisi tehdä hyvää. 

Marissa Rintala, 11.12.2014